Tulipa pitkästä aikaan katsottua tuossa yksi päivä The Lost Boys ja Sleepy Hollow. Käytiin myös tällä viikolla makuunissa vuokraamassa Bee Movie, La Casa Muda - The Silent House, Coraline, Jiao Zi - Dumplings, Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon, Factory Girl. Ja kohta jatkan Gwai Wik - Re-cycle:n katsomista, minkä ostin joskus aikoja sitten kirpputorilta.
Ajatus Bee Moviesta ei ollut kovin houkutteleva, enkä muuten olisi sitä edes katsonut ellei pikkuveljeni olisi sitä halunnut lainata, mutta yllätyin positiivisesti kun se olikin ihan tajuttoman hauska elokuva! Eikä siinä ollu mitään erityisen turhia tai tylsiä kohtia missään kohti leffaa.
Behind the Mask: The Rise of Leslie Vernon oli siinä mielessä ihan jännä, että se kerto sarjamurhaajasta jonka suunnitelmat dokumentoitiin. Kauhuelokuvissa kun on paljon kliseitä jossa murhaaja kävelee ja uhri juoksee, mutta jotenkin ihmeellisesti silti se murhaaja saa nopeastikkin uhrinsa kiinni, tai kun sitä murhaajaa ammutaan joku kakskymmentä kertaa ja se silti nousee pystyyn pian jne., niin tässä elokuvassa tämä Vernon selitti suunnitelmastaan ja siitä miten nämä kauhuelokuvien kliseet toteutetaan. Luulin kyseistä elokuvaa lähinnä raa'aksi kauhuelokuvaksi, mutta tuntui että suurinosa siitä oli pelkkää komediaa. Ihan hupaisa ja omaperänen ajatus leffassa kuitenkin oli.
Dumplings oli k-18 ja elokuvan takakansi ei hirveästi avannu sitä mistä elokuva kertoo, joten ikärajan perusteella myös luulin, että se olisi joku ihan kunnon kauhuelokuva. Tämäkin oli yllättäen väärä luulo. Tässä elokuvassa oli naisia jotka halusi estää ikääntymisensä ja näyttää nuorilta, ja niiden nuorennuskonsti oli abortoitujen sikiöiden syöminen. En varsinaisesti osannut nähdä tota leffaa mitenkään kunnon kauhuelokuvansa. Siis joo, ällöä syödä sikiöitä, mutta en sanoisi, että se vielä tekisi siitä elokuvasta ainakaan k-18 kauhuelokuvaa. Paitsi ehkä sitten jos se oltaisiin näytetty jotenkin raa'alla tavalla se sikiöiden syöminen.
Coraline oli Nightmare Before Christmasin ohjaajalta Henry Selickiltä. Rakastin sitä, että siitä oli tehty Nighmare Before Christmasmainen elokuva ja tarinakin oli mielenkiintonen, mutta silti siinä oli jotain minkä takia se ei varsinaisesti tiputtanut kirsikkaa kakun päälle.
Factory Girlissä rakastin tyyliä ja koko 60-luku teemaa.
Ja The Silent House oli niin tylsä ja suoraansanottuna paska, ettei siitä saa muuta kirjotettua.
Tänä vuonna tavoitteena on kattoa 200 elokuvaa. Menojen ja laiskuuden takia on tullut katottua vasta 91 elokuvaa, että aika nopsakasti joutuu kattomaan jos haluaa saada sen 200 täyteen, mutta yritetään kuitenkin ja ehkä se on edes jotain plussaa!
